Ruokapäiväkirja, päivä 2

Kello on kohta puoli yhdeksän ja olen optimistisesti sitä mieltä, etten enää tänää syö mitään. Siispä yhteenveto päivän ruuista ja reippailuista:

Aamulla: pala moniviljaleipää, becel, juusto, 150g mton, rton jugurtti, 1 rkl hilloa, teetä, kahvia, mehua

Välipala: nauris ja vissyä

Pääruoka: 150g possun sisäfilettä, 100g kanaa, 300g parsakaalia, 2 tuorejuusto-pekonisientä, 1 peruna, fetasalaattia, lasi punaviiniä, vissyä

Iltapala: 50g kanaa, lautanen kaurapuuroa (veteen), 1 rkl hilloa, 1 dl maitoa, mansikoita, sentin viipale kuningatarjäätelöä, teetä, vissyä

Liikunnat:
Kävely 4 km, 40 min
Pyöräily 30 km, 2 h

Mansikoita saa nyt omasta maasta, ihanaa!

Ryhtiliike

Nyt on sairastettu tarpeeksi, joten treenaus palaa arkirutiineihini. Eilen kävelin pidemmän lenkin kautta töistä kotiin testatakseni vähän nykykuntoa. Hiki tuli vähän, mutta se varmaan johtui osaksi paksusta toppatakista. Kävelyn perusteella kunto ei ole täysin romahtanut. Tänään menen töistä suorana pumppiin herättelemään sairastelun ja muun velttoilun pehmittämiä lihaksia. Aion kyllä tehdä tällä ekalla kerralla vähän kevyemmillä painoilla. Yritän käydä kevään ajan tässä torstain pumpissa säännöllisesti. Kevään liikuntaohjelmani tulee näyttämään jotakuinkin tältä:

• Ma: Combat
• Ti: Circuit?
• Ke: Aerobic?
• To: Pumppi
• Pe: Kiinteytys

Viikonloppuisin harrastan sitten hiihtoa niin kauan kuin on lunta ja sen jälkeen siirryn hölkkään.  Tiistaille ja keskiviikolle ei oikein löydy jumppalukkarista mieleistä tuntia, joten varmaan hiihtämiseksi menee. Ja kyllähän lepopäiviäkin pitää välillä olla. Projekti Grand Challenge ei ole unohtunut mielestäni, mutta sen epäonnistuminen on kyllä päivänselvä asia. Tämänhetkinen kroppani on kyllä aivan karmivassa jamssa. Joka paikka hölskyy ja tutisee, eikä lihaksia ole missään. Yäk!

Sain eilen polkaistua väitös/karonkkavalmistelut käyntiin, kun varasin väitöskahvituksen ja kyselin erästä juhlapaikkaa käyttööni karonkkaa varten. Täytyisi käydä paikan päällä katsomassa sitä paikkaa, kun epäilen vähän, että onko se tarpeeksi hieno frakki- ja juhlapukuiselle juhlaväelle. Toisaalta, minusta perussiisti juhlatila riittää, jos vain löytyy valkoiset pöytäliinat ja ruoka on hyvää. Sovin myös ”hoviompelijattareni” kanssa palaverin maanantaille, missä keskustellaan siitä, millaisen karonkkapuvun hän minulle ompelee. Päädyin kuitenkin valmispuvun ostamisen sijaan teettämään puvun, kun sopiva tekijä löytyi ihan yllättäen. Ensi viikolla käydään sitten katsomassa kankaita pukua varten hänen kanssaan.

Minua jännittää huomenna väittelevän kaverini puolesta. Tiedän kyllä, että hän selviää siitä hyvin. Osaksi jännitän varmaan sitäkin, että minä olen täältä ”meidän käytävältä” seuraava, joka väittelee… Onneksi näitä väitöksiä ja karonkkoja on ollut ennen omaani. Olen saanut paljon hyviä neuvoja omaa karonkkaani ajatellen.

 

Sivakoimaan, hoi!

Olen viettänyt pitkää viikonloppua vanhempieni luona. Viikonloppuuni on mahtunut väikkärin kirjoittamista, mökillä vierailua, ystävien kanssa höpöttelyä viinilasillisen äärellä, leipomista ja hiihtämistä. Eilen kaivoin isän luistelusukset esille ja kävin kokeilemassa jäällä, miten hiihto onnistuu. Hyvin onnistui, vaikka lunta saisi olla enemmän. Sauvat eivät pureutuneet jäähän kovin hyvin, mistä johtuen en saanut työntöön kauheasti voimaa. Tosin, oli ihan fiksua aloittaa rauhallisesti. Hiihdin 7 kilsaa tasaista vauhtia ja nautin joka hetkestä. Olisin varmaan hiihtänyt vielä enemmänkin, mutta nilkat alkoivat oireilla. Johtui varmaan huonosta tekniikasta. Hiihdän melko harvoin luistelutyylillä, kun itseltä löytyy vain pertsaan tarkoitetut välineet.

Huomenaamulla pitäisi lähteä kohti Rukaa, mutta lennot saattavat olla peruttu. Finnairin sivuilta katsoin, että vielä tällä hetkellä Jyväskylä-Helsinki lento on huomiselle ohjelmassa, mutta se on varmaan niitä ensimmäisiä, mistä aletaan karsia. Onneksi Jyväskylästä voi hurauttaa kohtalaisen nopeasti autollakin, kunhan vain saa neuvoteltua kilometrikorvauksista. Yliopistomaailmassa, tai ainakaan meidän yliopistossa, ei yleensä hyväksytä omalla autolla menemistä, en ole ihan täysin ymmärtänyt, että miksi näin.

Vaikka kirjoitinkin perjantai-iltana yhteen putkeen 6 tuntia väikkäriä (klo 18-00), niin en saanut sitä siihen kuosiin, että voisin vielä lähettää esitarkastukseen. Täytyy siis uhrata kallisarvoista hiihtoaikaa/ryyppäysaikaa, ja väkertää kirjaa Rukalla.. Olen käynyt sähköpostinvaihtoa viikonloppuna ohjaajani kanssa ja saanut häneltä yllättävän avuliaita neuvoja. En tiedä mitä onnellisuuspillereitä hän oli nappaillut, sillä yleensä hänen lähettämät kuivan asialliset, kylmät ja lyhyet sähköpostit olivat tällä kertaa lämminsävytteisiä ja täynnä hymiöitä (siis oikeasti, hymiöitä). No ei pidä valittaa.

Tämä viikonloppu on ollut melkoinen herkkuviikonloppu. Nyt pitäisi saada elämä taas normaalille raiteille, ja unohtaa punaviinit ja juustot, piirakat ja suklaat (voih, miksi ne ovat niin hyviä?). Taidan potkia itseni kohta uudelleen hiihtämään, ennenkuin mies tulee ottamaan minut kyytiin, ja lähdemme kohti Jyväskylää. En tiedä, ehdinkö kauheasti postailemaan Rukalta, sillä siellä tulee olemaan melko kiireinen ohjelma.

Kivaa viikkoa kaikille, ja onneksi olkoon Itsenäinen Suomi!

Alle viisi kuukautta väitökseen

Harmittavan vähän olen ehtinyt viimeaikoina postailla. Mieli tekisi kirjoitella tänne päivittäin, mutta työkiireet ovat pitäneet tehokkaasti ajatukseni poissa blogista.

Väikkäri on nyt korjauksia vaille valmis lähtemään ensin kielentarkastukseen ja sen jälkeen esitarkastukseen. Viikonlopun keskityn tekemään korjauksia. Ensi viikolla olen lähdössä tutkijakoulun talvitapaamiseen, mikäli lentokoneet lentävät.

Grand challenge jatkuu edelleen mutta viimeaikaiset karkeloinnit (työkaverin karonkka, pikkujoulut) ovat vähän päässeet sotkemaan elämääni. Ja tänä lauantaina tulee pari kaveria kylään, tarkoituksena on viettää iltaa syöminkien ääressä. Toinen ystävistäni on raskaana, joten mitään megajuoppobileitä ei onneksi ole tiedossa. En myöskään ole kahteen viikkoon harrastanut liikuntaa. Eka viikko meni kurkkukipua parannellessa, toinen viikko lähinnä siihen, että joka toinen päivä oli jotain iltamenoa ja joka toinen päivä oli iltamenoista toipumista. Onneksi ennen joulua ehtii vielä tehdä ryhtiliikkeen! Eilen sentään kävin tunnin juoksulenkillä.

Kohta lähden ajelemaan kohti kotikotia, missä minua odottaa kylmä tupa, sillä vanhempani ovat olleet Lissabonissa lomalla. Heidänkin pitäisi tulla tänään kotiin, mikäli lennot lennetään ajallaan ja lentokentät ovat avoinna.

Mukavaa viikonloppua kaikille tänne eksyville 🙂

Pikakuulumiset

Kauhea kiire töissä, ei paljoa ehdi surffailemaan. Paino seilaa mutta vyötärönympärys on pysynyt siellä alimmassa lukemassa. Liikuntaa en ole ehtinyt harrastaa viime torstain jälkeen, paitsi lauantaina käveltiin kaverin kämpiltä Ikeaan ja takaisin, n 4km. Kurkku tuli viikonloppuna kipeäksi, joten parantelen sen, ennenkuin jatkan treenausta. Ruokien kanssa menee kohtalaisesti. Hiilareiden kanssa pitäisi taas skarpata, viikonloppuna meni itsetehtyä pizzaa sekä glögiä, eilen ja tänään lasagnea.

 

Päivä 33 ja naksahdus.

Heiluttelin käsiäni ja yritin saada veren virtaamaan paremmin päähäni. Naks. Mitä hel…? Päästä kuului naksahdus. Veri ei lähtenyt virtaamaan paremmin päähäni, eikä mitään muutakaan vaikutusta ollut havaittavissa. Meninköhän henkisesti pois raiteiltani?

Tänään on ollut Ihan Kamala Päivä töissä. Kiire,kiirekiirekiiiiiiiiRE! Inhottavia viivytyksiä, joista ei voi syyttää ketään, ja sitten niitä viivytyksiä, jotka ovat ihan omaa saamattomuutta. Ajattelen aina maanantaisin, että minulla on koko viikko edessä, ei kannata heti maanantaina paahtaa täysillä. Torstai-aamuna iskee paniikki, kun huomaan, että olen koko alkuviikon vain yrittänyt etsiä täydellistä kuvakulmaa proteiinirakenteesta kuvaa varten, enkä ole saanut mitään konkreettista aikaiseksi. Äkkiä labraan tekemään tulosta. Perjantaiaamuna ankaraa tulosten analysointia, kuvan tekoa, kirjoittamista, pohtimista, (pään naksauttelua), kiroilua, stressausta, younameit.  ARGH!

Lupaan muistaa tämän blogikirjoitukseni sunnuntaina, ja ryhdyn heti maanantaina ankaraan työntekoon. Tänä viikonloppuna en pysty tekemään töitä, koska olen menossa kaverin luo viikonlopuksi. Itseasiassa, minun pitäisi olla jo pakkaamassa tavaroitani, että ehdin joskus perillekin.

Navanympärys pysyttelee sitkeästi samoissa luvuissa. Statistiikkaan tuli hyppäys, kun söin vartalolleni sopimatonta jäätelöä (sopimattoman annoksen..) mutta tilanne onneksi palautui normaaliksi seuraavan aamun mittaukseen mennessä.

Kivaa viikonloppua kaikille. Minä en uskalla lukea viikonlopun aikana sähköpostiani, koska pelkään, että 3. jutun kommentit saapuvat. Luen ne sitten maanantaiaamuna. Ja tartun työhön rivakasti!

Päivä 31, missä luuraa sporttisuus?

Heissan. Eilinen jumppa jäi välistä. Syy: migreeni. Kyllä otti päähän (siis sekä kirjaimellisesti sekä kuvainnollisesti)! Tänään kyllä menen pumppiin, vaikka sitten kilon paloissa. Kroppa on kerännyt nestettä taas sen verran, ettei puntariin ole kiva mennä. Navanympärys on onneksi pysytellyt siinä tämän projektin alimmassa mitassa, jei!

Migreeni liittyi varmaan jotenkin kofeiiniin. Nykyäänhän en juo muuta kofeiinia päivän aikana, kuin aamuteen (ennen join aamukahvin, aamupäiväkahvin ja iltapäiväkahvin). Viikonloppuna join kuitenkin molempina aamuina kahvia teen sijaan, ja lisäksi pepsi maxia, mitä join myös maanantai-iltana. Täytyy yrittää välttää nopeita elimistön kofeiinipitoisuuden heilahteluja.

Kävin eilen illalla pienellä iltakävelyllä, kun piti käväistä apteekissa. Ostin samalla reissulla Acon kosteuttavan kasvovoiteen. Koostumus oli ihanan kevyt ja voide imeytyi nopeasti ihoon.

24h kasvovoide

Harmikseni vasta kotona huomasin, että tuote on tarkoitettu ehkä enemmänkin päiväkäyttöön, kuin yövoiteeksi. Laitoinkin sitten eilen illalla vielä Moisture surgea tuohon acon päälle. Aamulla naama tuntui mukavan pehmeältä, joten jatkan kokeiluja ja toivon, että näppylät häviävät.

Päivä 30.

Tätä keventelyä on nyt jatkunut lähes kuukauden päivät. Paino ei ole kiloissa tippunut kuin nihkeät kolme kiloa, mikä tarkoittaisi, että väitöspäivänäni olisin 18 kiloa laihempi, kuin alkuhetkellä. Se olisi lähes 20 kiloa. Olisin kyllä toivonut vähän parempaa tulosta ensimmäiseltä kuukaudelta, mutta minkäs teet. Kyllähän tähän kuukauteen mahtui myös muutama päivä, joina en pitänyt niin tarkkaa lukua kaloreista, myönnetään.

Eilen piti mennä jumppaan, mutta tultuani töistä kotiin päätin vihdoin tehdä vapaana vilistäville pölykoirille jotain. Pistin Lady Gagaa soimaan Youtubesta, järjestelin  lattiolla vapaana vellovat tavarat paikoilleen, ja tein väliin pari kyykkäysbiisiä (ilman lisäpainoa kylläkin). Itse imurointi ei vienyt kauaa, ja siivouksen päätteeksi jumppasin vielä 20 minuutin Kick Boxing-treenin. Kylläpä tulikin hyvä fiilis, kun sain siivottua ja treenattua samalla vaivalla, ja ruokakin oli valmistunut huhkimisen aikana uunissa.

Ruotuun paluu eilen onnistui hieman ontuvasti mutta toivon, että tänään on jo helpompaa. Sorruin iltaruuan jälkeen (broilerin rintaleike, pesto, wok-vihannekset) sohvamässäilyyn ja hetkessä suuhuni upposi mm. banaani, 2 paahtoleipää (oli sentään kuitua 9 %), 1 keksi sekä päärynä. Voi tuska! Pidän kuitenkin pienoisena voittona sitä, etten sortunut vaniljajäätelö-keksimuru-siirappi-ansaan, jonka avokki minulle viritti. Kalorivajettakin jäi lopulta ihan mukavasti.

_________________________

Minulla on jälleen naamani kanssa sama ongelma, kuin vuosi sitten. Mistä ihmeestä löytäisin tehokkaasti kosteuttavan naamarasvan, joka imeytyisi salamana, eikä tursuaisi naamastani ulos, jos vähän hikoilee? Nyt käytössä Clinique DDML + Clinique Moisture surge. Kosteutusteho: riittämätön.

Päivä 29, ruotuun mars!

Oih ja voih, viikonloppu ei mennyt painontarkkailijan näkökulmasta kovinkaan hyvin. Lauantaina ravintolassa syömässä, illalla leffan kanssa karamelliä. Sunnuntaina muuten vain ylimääräistä mättämistä. Mutta jos unohtaa kalorit, niin muilta osin viikonloppu oli tosi kiva ja rentouttava 🙂 Onneksi on maanantai. Minä nimittäin haluan palata ruotuun ja jatkaa hyvin alkanutta kevenemistäni. Maha ei ollut onneksi kasvanut, vaan sentit näyttivät samaa, kuin perjantainakin. Ja mahtuihan lauantaille kymmenen kilsan lenkki, mistä kahdeksan edettiin juosten. Sunnuntaina tehtiin sitten rennompi kävelylenkki kaupungille.

Tällä viikolla töissä tiedossa: artikkelin hiomista, demojen vetämistä, esitelmän valmistelua ja väikkärin kirjoittamista. Töiden ulkopuolella ei hirveästi tapahdukaan alkuviikosta, jumppaa ma-to. Perjantaina sitten lähdetään ystäväpariskunnan luo Vantaalle viikonlopuksi. Edessä ainakin ikean reissu ja lauantaina jonkinlaiset tuparit/pikkujoulut.

Tässä onkin seuraavan kuukauden verran tiedossa kaikenlaista: pikkujouluja, illanistujaisia, kollegan karonkka, 4 päivää Rukalla (työmatka), sukujuhlat… ääh! Miten näistä kaikista pippaloista selviää kunnialla??? Ja sitten onkin jo joulu ja joulun jälkeen lähden viikoksi lappiin ja pidän ihan oikeaa lomaa!

*huoh*

Laihduttaminen ei tunnu ollenkaan hyvältä ajatukselta, kun katsoo tuota minun ohjelmakalenteriani…

EDIT:

Karkinsyönti kostautui. Aamulla en saanut tarpeeksi makeaa teetä kolmella hermesetas-napilla. Lounaalla hyla-maito ei ollut yhtään makeaa, eikä yleensä niin ihanaiset hapankorput (2 kpl) oivariinilla tehneet minuun minkäänlaista positiivista vaikutusta. I hate you, sugar!

Päivä 26, just relax.

Mihin tämä viikko on oikein hujahtanut? Yleensä aika kuluu niin turkasen hitaasti, ainakin töissä, mutta tämä viikko on suorastaan lentänyt eteenpäin. Enpä silti valita, sillä vihdoin on perjantai ja viikon ensimmäinen lepopäivä 🙂 ihanata. Eilisessä combatissa tiristin kaikki voimat irti, mitä kropasta lähti. Ja hikoilin taas ämpärikaupalla. Ilmeisesti se kannatti, sillä tänään vaa’alla näkyi pitkästä aikaa alin lukema tämä projektin aloittamisen jälkeen.

Tämän viikon kalorit ovat olleet vähän turhan minimaaliset, siinä 1400kcal molemmin puolin. Maanantaina jäi jopa alle 1000kcal, ihan vahingossa, sillä näläntunnetta ei ollut (sunnuntain kieroutuneen ruokarytmin johdosta, söin illallisen kymmeneltä illalla). Suunnittelimme miehen kanssa, että mennään lauantaina kaupungille syömään. Muutenkin nyt voisi yrittää tehdä vähän parempaa ruokaa, kun ollaan pitkästä aikaa yhdessä kotona koko viikonloppu. Ja kokkailu on kivaa! Harmi vain, ettei kotona ole mitään ruokaa, vaan tänään täytyy raahautua kauppaan töiden jälkeen. En yhtään tykkää käydä kaupassa perjantaisin, kun siellä on niin paljon muita ihmisiä.

Neljäs osajulkaisu on ollut nyt ohjaajallani tämän viikon, ja hän lupasi sen minulle ensiviikoksi. En tiedä, miksi juttua pitää hioa jo tässä vaiheessa viimeisen päälle, kun meinaamme kuitenkin lähettää sen vielä yhteistyökumppanille, joka saattaa vielä tehdä siihen jotain lisähommia. Toisaalta, jos lisähommia ei tule, niin sittenhän voimmekin lähettää sen suoriltaan lehteen. Mutta luulen, että juttu tulee muuttumaan vielä jonkin verran ennen lähettämistä.

Olen koko syksyn seurannut subilta tulevaa Dieetit vaihtoon-ohjelmaa. Joka kerta jaksan järkyttyä siitä, kuinka pielessä sekä ”superskinnyn” että ”supersizer”in ruokavaliot ovat. Ehkä karsein ruokavalio oli entisellä laukkakisaajalla, joka ei voinut syödä perunaa, koska vältteli hiilareita, mutta kuitenkin eli pelkällä suklaalla (mites se suklaan sokeri??) ja tupakalla. Ja tämä mies oli rankasti alipainoinen.  Eilen tuli katsottua myös TV viideltä tullut dokumentti teksasilaisista ylensyöjistä. On aivan naurettavaa, että kouluissa tarjotaan lapsille ruuaksi pitsaa, ranskalaisia ja hampurilaisia jok’ikinen päivä! Ja kun lapset menevät kotiin, niin äiti tarjoaa ruuaksi ”meat lover’s” pannupitsaa tai jotain muuta kotiin tilattua pikaruokaa. Nuo lapset eivät varmaan selviäisi päivääkään suomalaisessa koulussa, missä tarjotaan kaalilaatikkoa ja pinaattikeittoa. Teksasilaiset vaikuttivat muutenkin elävän jossain omassa kuplassaan, joka on täysin irtautunut tosielämän realiteeteista. Eräskin äiti kuskaa päivittäin lastaan autolla koulubussin pysäkille. Pysäkki näkyi heidän talonsa pihalta, ja matkaa oli ehkä 30 metriä, jos sitäkään! Sick!