Mitäs mä nyt kertoisin?

No ainakin sen, että en oo paljoa kiloklubiin jaksanut merkkailla. Mikähän siinäkin on että hetken jaksaa niitä kirjata ylös mutta sitten kiinnostus lopahtaa kuin seinään. Karppilinja kuitenkin jatkuu edelleen. Hiilarimäärät ovat nousseet juuresten, pähkinöiden ja tuorejuustojen myötä. En tiedä missä tasolla liikutaan, veikkaan että noin 50 g per päivä-tasolla.

Olen liikkunut säännöllisesti. Viime viikolla kävin zumbassa ja kahdesti hiihtämässä. Tälle viikolle suunnittelen samanlaista settiä. Olen menossa viikonlopuksi äitini luo, siellä tulee varmasti puuhasteltua kaikenlaista.

Palaan vielä viime viikkoon. Sunnuntaina hiihdettiin kolme tuntia. Rauhallisesti ja auringosta nautiskellen. Matkaa kertyi reilu 20 kilsaa josta yli puolet jäällä. Latu oli paikoin tavattoman surkea, sellaista jäistä mökkylää joka hidasti etenemstä usean kilsan ajaksi. Pääasia oli kuitenkin päästä nauttimaan auringosta ja raittiista ilmasta 🙂

Paino tänä aamuna 91,5 kg.

Jännää tärinää

Lähes tipaton alkuvuosi takana. Alkaen loppiaisesta ja ainoana poikkeuksena illanvietto työkavereiden kanssa tammikuun puolessa välissä. Ja toinen poikkeus tulee nyt. En tiedä johtuuko tämä kehossa tuntuva pieni väreily 1) sokerista (sidukassani on 2g hiilaria/1dl), 2) alkoholista vai 3) jännityksen laukeamisesta. Kolme siideriä kulutettu työpäivän jälkeen. Tällä viikolla olen joutunut pinnistelemään mukavuusalueeni äärillä koska olen ollut kolme päivää koulutuksessa oppimassa uutta. Tänään koulutus päättyi ja totesin samalla että kotimatkan teen siiderihyllyn kautta. Onko alkoholi palkinto vai lääke, en osaa sanoa. Jotenkin vain tuntui siltä, että nyt on hyvä hetki höllätä jostain suunnasta. Missään vaiheessa en ole vannonut olevani 100 päivää selvinpäin. Alkoholi vain ei ole maistunut alkuvuonna. Paitsi tänään. Nämä tämän päivän siiderit ovat olleet huimasti paremman makuisia kuin tammikuussa nautitut. Ehkä tammikuussa ei ollut tarvetta nollaukselle mutta nyt on? Tätä kirjoittaessani veikeä värinä on jo loppunut ja tilalle yrittää hiipiä raukeus. Jännä aihe pohdiskella, tämä alkoholi nimittäin.

Aamiainen, päivän tärkein ateria

Minun päiväni käynnistyvät aina oikeaoppisesti siinä mielessä että syön aamiaisen. Aina. En voisi kuvitellakaan sen skippaamista. Pystyn myös syömään aamuisin paljon ja usein syönkin aamulla yhtä paljon tai jopa enemmän kaloreita kuin lounaalla. Normaali aamiaiseni koostuu 1-2 kananmunasta ja parista karppileipäviipaleesta tai pekoniviipaleesta kera tomaatin ja kahvin. Sen jälkeen kun talouteemme saapui sodastreamer niin olen aamuisin juonut puoli litraa vettä. Vielä viime vuoden puolella saattoi usein käydä niin etten juonut aamulla vettä lainkaan!

Rehellisyyden nimissä on kuitenkin tunnustettava että välillä tekisi mieli syödä aamiaiseksi mysliä jugurtilla. En kuitenkaan jaksa alkaa askartelemaan mitään siemen-soijapuffi-kaakaonibs-superfoodlowcarb-mysliä omin kätösin, joten myslihaaveet on haudattava toistaiseksi. Jugurtti pelkiltään ei houkuttele. Onneksi kananmunatkin maistuu ja saan niihin tarpeeksi variaatiota etten kyllästy.

Hunningolla

On se vain helpompaa syödä jos päättää jättää kiloklubiin merkkaamisen. Se on hirveän rasittavaa merkata jokainen suupala. Hunninkoni on enimmäkseen tarkoittanut että syötyjä kaloreita ei ole laskettu. Suuret linjat on edelleen kunnossa, en ole sortunut sokeriin. Vaikkakin eilen oli tosi paha päivä töissä. Aamusta oli rakennettu herkkupöytä kahviautomaatin viereen. Siinä oli erilaisia suklaita, karkkeja ja leivonnaisia. Ja ihan kuin tästä kieltäytyminen ei vielä olisi ollut tarpeeksi vaikeaa, niin iltapäivällä oli tarjolla tuoreita Arnoldsin donitseja! Voi &*#€@!! Minulle tuli suoranainen vitutus siitä että en voinut ottaa. Loppupäivä meni pilalle ja käyttäydyin iltapäivän palavereissa töykeästi työkavereitani kohtaan. Itselleni jäi siitä erittäin ikävä fiilis.

Paino tänään 93 kg eli kilo plussaa. Syyttäisinkö menkkoja, suolaa, pöhötystä vai kuun asentoa? Näh. Kun syö enemmän kun kuluttaa niin sitä helposti käy näin.

Kun jano iskee

Olen tullut juoneeksi hirveät määrät vettä tällä dieetillä. Syynä siihen on varmaan totaalinen hullaantuminen hiilihapotuslaitteeseemme. Kuinka näppärää, kuplavettä käden käänteessä!

Laitteemme mukana tuli jotain colajuomatiivistettä mutta ne jäävät kyllä meillä käyttämättä. Sen sijaan vissyyn on haettu makua sitrusmehutiivisteistä. Juomasta tulee älyttömän hyvää ja raikasta! Kaikki muut juomat ovat väistyneet. Viime viikonloppunakin pubissa haaveilin limevissystäni kun kaikki viinakset maistuivat kovin tunkkaisilta. Punaviinikin, joka on ennen ollut ihan ehdoton ruokajuoma viikonloppuisin, maistui tavattoman tylsältä.

Jos joku innostuu kokeilemaan veden maustamista sitrusmehulla niin suosittelen ehdottomasti tiettyä merkkiä: Polenghi. Heidän mehuissaan on mukana kuoresta puristettua öljyä, jonka vuoksi mehussa on erittäin autenttinen sitruksen maku.

Lime on lempparini mutta sitruuna on myös tosi hyvän makuinen!

Tasaista

Paino ei ole lähes viikkoon mennyt mihinkään suuntaan. Ihan sama syökö 1000 kcal vai 2000 kcal, huhkiiko ladulla vai istuuko pubissa. Kamalan yksitoikkoista puuhaa tämä laihdutus, ainakin tällä hetkellä.

Paino oli aamulla 92 kg. Toivoisin että edes jonain aamuna olisi vähän viitteitä alemmista lukemista. Pitäisi varmaan vähentää vaa’alla ravaamista. Kyllä tässä väkisinkin laihtuu kun syö vähemmän kuin kuluttaa 🙂

Eilen illalla havaitsin rintakehässäni jotain epätavallista: Ihon läpi tuntui kylkiluita! Ei tosiaan tarvii vielä piiitkään aikaan kuvitella niiden näkyvän, mutta ainakin nyt tiedän, ettei läskikerros ole loputtoman paksu. Housutkin ovat jälleen alkaneet tuntua mukavan löysiltä. Kaivoin jopa vyön esille viime viikonloppuna pitämään farkkuja paikallaan. Vielä ei kuitenkaan tarvitse pelätä nutrilett-naisen kohtaloa, jolta mainoksessa valahtaa housut nilkkoihin.

Eilen tehtiin iltaruuaksi lämpimiä voileipiä. Kylläpä olivatkin hyviä. Minihiilari sämpylöistä tehtiin ja täytteeksi tuli kinkkua, aurajuustoa ja ananasta sekä päälle tietysti juustoraastetta. Yksi leipä jopa jäi minulle tämän päivän evääksi 🙂

Ilta kaupungilla

Tuli oltua eilen työkavereiden kanssa viettämässä iltaa kaupungilla. Keilaus oli kivaa vaikken siinä erityisen hyvä ole. Keilauksen jälkeen mentiin syömään. Söin kana-vuohenjuustoburgerin josta jätin kansileivän syömättä. Ranskanpottujen ja dipin tilalle otin salaatin. Juomaksi punaviiniä. Ruoka oli hyvää mutta pakki meni vähän sekaisin. Ehkä vehnäsämpylän syytä?

Ilta jatkui vielä pubiin jossa join kuivan siiderin ja caipiroskan (ilman sokeria). Hauskaa oli 🙂 Olin ajatellut että kalorit olisivat menneet ropisten yli. Kuitenkin, lopputulema oli jotakuinkin plus miinus nolla.

Aamulla olikin sitten vähän vähemmän hilpeä olo. Fiilis kuitenkin piristyi kun lähdin rauhalliselle hiihtolenkille. Olipa ihanaa hiihdellä metsässä ja hengittää raitista ilmaa! Hiihto on mulle ehkä kaikista rakkain urheilulaji, onneksi nyt on lunta tarpeeksi maassa.

Ostoksilla

Sanokaa nyt, että jollekin muulle käy näin: Lähdet ostamaan mustia, siistejä töihin soveltuvia housuja ja palaat kaupungilta uusien kenkien kanssa kotiin? Ensireaktioni kotiin päästyäni oli, että feilasin shoppailun täydellisesti. Mutta eihän nyt laadukkaiden kevät/syysnilkkureiden hankinta -70% alesta (vieläpä ihan tarpeeseen) voi olla täydellinen epäonnistuminen? Ja tuskin olisin kuitenkaan löytänyt sopivia housuja vaikka olisin sovittanut koko kaupungin mustat housut. Oikeastaan säästin ihan valtavasti aikaa ja vaivaa kun päädyin ähertämään ainoastaan kengänsovituksen parissa. Ja tietty rahaa, kun nyt ei tarvii ostaa keväällä nilkkureita täyteen hintaan. Tarkemmin ajateltuna, eihän tämä shoppailu olisi enää paremmin voinutkaan mennä!

Kuva

Ruokarytmi

Minä kannatan säännöllistä ruokarytmiä. Aamiainen klo 6, lounas klo 11, päivällinen klo 17-18, iltapala klo 20-21. Iltapäivän välipalaa syön hyvin harvoin. Pitäisi kyllä syödä, etenkin silloin jos olen menossa jumppaan töiden jälkeen. Kuten eilen.

Menin puoli kuudeksi jumppaan ilman välipalaa, edellinen ateria siis syöty klo 11. Jumpan jälkeen kävin salilla saunassa ja suuntasin kauppaan ruokaostoksille. Sielläkin meni todella pitkään kun en ollut yhtään ehtinyt miettiä mitä ostaisin. Lopulta kello oli puoli yhdeksän kun viimein raahasin ruoka- ja jumppakasseja kerrostaloasuntoomme ja aloin laittaa ruokaa. Onneksi kuha tuli nopeasti ja sen kylkeen kirsikkatomaatteja ja muita vihanneksia. 10 tuntia edellisestä ateriasta, jonka energiasisältö oli merkittävästi pienempi kuin kalorit jotka kulutin combatissa. Kreisiä menoa, en suosittele kokeilemaan.

Nyt aamulla söin lopun kuhan, leipäjuustoa, tomaattia ja kurkkua. Vieläkin raajoissa tuntuu voimattomuutta. Toivottavasti tokenen illaksi, silloin on tarkoitus mennä työporukan kanssa keilaamaan ja syömään. En vielä ole päättänyt juonko alkoholia vai jatkanko tipattomuutta. Oli mun tarkoitus eilenkin juoda valkoviiniä kuhani kanssa mutta myöhästyin Alkosta 2 minuuttia… 🙂

Pieniä onnistumisia

Tänään oli paha paikka töissä. Nälkä kurni, veemäinen palaveri takana ja kahvihuoneessa tarjolla tuoreita korvapuusteja! Koko huone tuoksui huumaavasti kardemummalta ja suunnilleen kuola valui kun kävin nuuskimassa pullia. Vaan sitten otin vain kahvini ja häivyin huoneeseeni lipittämään sen. Ilman pullaa, jes!

Toinen onnistuminen on että tällä viikolla olen palannut jumpan pariin. Eilen zumba, tänään combat. Mikäli kroppa ei jumita loppuviikoksi niin perjantaina voisimennä uudestaan combatiin. Viikonloppuna aion joka tapauksessa mennä hiihtämään.

Hyvin siis menee 🙂