Valoa tunnelin päässä

Antibiootit ovat tehneet tehtävänsä ja flunssa alkaa väistymään. Vielä olisi kolme tablettia jäljellä kuuria ja ajattelin odotella sen loppuun, ennenkuin rupean palailemaan jumpan pariin. Eli keskiviikkona voisin jo kokeilla liikkumista, mikäli olotila sallii. Vielä on vähän tukkoinen olo, mutta kaikenkaikkiaan tänään oli jo pitkästä aikaa ihan ”normipäivä”. Töissäkin oli ihan eri fiilis, kun tauti ei painanut.

Antibiootit ovat laittaneet mahan ihan sekaisin, vaikka olen yrittänyt lieventää vaikutusta syömällä maitohappobakteereja. Vähän surettaa suoliston bakteerikannan menettäminen, kun olin sitä jo monta vuotta ehtinyt kasvattaa (edellisestä antibioottikuurista oli jo reilu 3 vuotta aikaa) 🙂

Saamani yskänlääke oli ilmeisesti niin kovaa kamaa, etten edes saanut ”tyhjää” reseptiä itselleni takaisin, vaan se jäi apteekkiin. Ensimmäisen annostuksen jälkeen huomasin yhtäkkiä, että oli oikein hyvä olla, mutta sen jälkeen en kokenut samaa nostetta uudelleen. Tosin aika vähäinenhän se kodeiinin määrä oli 10 ml:ssa yskänlääkettä.

Olen lukenut lopputenttiini saikulla ollessani, ja kirja jota luen (Introduction to Medicinal Chemistry) on todella mielenkiintoinen silloin, kun se ei mene liian pitkälle kemiallisiin yksityiskohtiin. Olen lukenut mm. miten eri kipulääkkeet ja nukutusaineet vaikuttavat, ja kuinka monta eri estettä lääkemolekyylin on ylitettävä, ennenkuin se pääsee siihen kohteeseen, missä sen on määrä vaikuttaa. Todella mielenkiintoista, kerrankin valitsin tenttikirjan oikein.

Perjantaina on kaverin väitös ja karonkka ja minulla ei ole mitään päällepantavaa. Oma karonkkapukukin pitäisi kohtapuoleen hankkia. Ja varata juhlapaikka. Ja tehdä lista kutsuttavista henkilöistä. Ja varata kampaaja.

Help.