Home

Päivä 4, h*******lvetin hyvin menee?

21.10.2010

Jebou! Hikoilin eilen stepissä, kuin teurassika. Ja tänäaamuna vaaka kertoi minun palanneen takaisin lähtölukemaan. Outo, ja todellakin pyytämättä ilmestynyt kilon plussa oli siis hävinnyt! Navan ympärys on pienentynyt lähtölukemasta 3,5 cm. Homma etenee, hitaasti mutta varmasti.

Tänään olisi neljältä työpaikan ”social drinks” tapahtuma. En ole ollut vielä kertaakaan tässä kuukauden välein järjestettävässä tapahtumassa, ja tänään olisi ihan hyvä osallistua, koska mieskään ei ole kotona (ei ole ollut lauantaista lähtien).  Mutta… kun minulla on jumppa neljältä. Combat vieläpä. Ehkä jonkun tylsäilyjumpan olisin voinut skipata, mutta että parhaimman yläkroppatreenin jättäisin väliin? Hell no! Eikä alkoholi kiehdo minua tällä hetkellä tippaakaan (no okei, konjakilla maustettu glögi kyllä kelpaisi… mmm….).

Tänään olen pitkästä aikaa leikkinyt auktoriteettiä 2. vuoden opiskelijoille. Ihmettelimme kolmen tunnin ajan DNA:n kolmiulotteista rakennetta visualisointiohjelmalla. Tätä riemua on luvassa seuraavat viisi viikkoa, mutta onneksi vain kerran viikossa. Opettaminen on ihan kivaa silloin tällöin. Tulevissa demoissa keskitymme proteiinirakenteisiin, jotka ovat vaativampia, mutta mielenkiintoisempia, kuin DNA:n rakenne.

Herkut ovat pysyneet poissa mielestäni. Nälkäkään ei ole kovin pahasti vaivannut. Päivällisen jälkeen meinaa olla vaikeaa lopettaa syömistä. En tiedä mikä ihmeen vimma minulla on, kun en meinaa pystyä lopettamaan syömistä, kun kerran aloitan. Ja tämä koskee vain iltasyömistä. Voin syödä ihan hyvin lounaan kotona, ja osaan lopettaa syömisen siihen, kun lautanen tyhjenee. Iltaruuan päälle on pakko saada aina jotain hyvää, miksi ihmeessä??? Tuntuu, että olen kuin pohjaton kaivo, joka imee kaiken syötäväksi kelpaavan. Todella omituista. Kuitenkin, jos saan oltua vaikkapa 30min-1h syömättä ruuan päälle, niin sen jälkeen ei tee enää mieli mättää. Onkohan mulla jotenkin pitkät piuhat mahan ja aivojen välillä, jos menee tunti syömisen lopettamisesta siihen, että tajuan olevani tarpeeksi ravittu? Jonkin sortin tunnesyömishäiriöoireyhtymä, kenties?

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s