Home

Päivä 3 ja iloiset asiat

20.10.2010

Aamulla olin saman painoinen kuin eilen, eli kokonaissaldoni on kilon plussalla.  Noh, kaipa tuo turvotus aikanaan alkaa laskemaan. Nukuin yön vanhalla tyynylläni, mutta edelleen uni oli rauhatonta. Olisikohan kuuhulluus taas iskenyt? Tänään väsymys ei ole kuitenkaan painanut yhtään samalla lailla, kuin eilen. Sain jopa raahattua itseni, ja tietokoneen työpaikalle. Ja sain annettua väikkärini ohjaajalleni luettavaksi. Kirjasta puuttuu vielä neljännen artikkelin tulokset ja tulosten tarkastelu. Se onkin seuraavana mun TODO listalla, sillä koko neljättä artikkelia ei ole vielä olemassa. Tai on sitä kirjoitettu n. 4 sivua, mutta ihan alussa olen vasta sen kanssa. Onneksi on marraskuu aikaa kirjoittaa. Tässähän tulee ihan sellainen fiilis, että hommat etenevät aikataulun mukaisesti 🙂

Vaikka paljon on vielä edessä, haluan kuitenkin nyt nauttia tästä mahtavasta fiiliksestä, kun olen sentään päässyt yhden askeleen taas eteenpäin. Onneksi ohjaajani ei puutu kovin radikaalisti siihen, mitä olen kirjoittanut, sillä tämä on minun oma opinnäyte. Artikkeleissahan on sitten useampia tekijöitä, eikä sinne voi kirjoittaa kaikkea niinkuin itse haluaisi, vaan pitää ottaa toistenkin kirjoittajien mielipiteet huomioon. Lähinnä hänen kuuluu kommentoida, jos kirjasta puuttuu jotain, tai jos olen kirjoittanut jotain turhaa.

Illalla ajattelin mennä step-aerobiciin ja jäädä sen jälkeen vielä venyttelytunnille. Saa nähdä mikä fiilis on, kun pääsen töistä kotiin. Töissä söin mannapuuroa ja mansikkakeittoa sillä seuraamuksella, että Neon2 on soinut päässäni ruokatunnista lähtien. Toinen seuraamus on, ettei kiloklubin kuitupalloa voi saada tänään vihreäksi. Mannapuuro kun on näköjään s*atanasta. Viis siitä, vaikka kuituja on yli 25g.. No joo, on järkevämpiäkin ruokia, kuin mannapuuro (ja varsinkin se sokerinen mansikkakeitto), mutta mieluummin nyt kai sentään tuo, kuin rasvainen pitsa, eikö? Joskus meinaa usko loppua tuolla ruokalassa noiden sapuskojen kanssa… Olisin voinut myös syödä yltäpäältä sekä läpeensä rasvaisia kikherne-kasvispihvejä tai pahvilta maistuvaa seitiä kuorrutettuna jollain oranssilla, rasvaisella ja valuvalla (ei, se ei ollut juustoa). Kalan olisin ottanut muuten, mutta tällä viikolla olen saanut syödä jo kahdesti ihan oikeaa kalaa, joten jääköön nuo pakastepalikat ensi kertaan.

Kotona minua odottaakin valmis ruoka, kun tein eilistä jauhelihakastiketta reilun satsin, ja kaaliakin tuli keiteltyä runsahasti. Kukaan ei varmaan usko, mutta keitetty keräkaali on ihan hyvä, vähäkalorinen bulkkiseuralainen jauhelihakastikkeelle. Ei se kaali niin kovin pahasti maistu läpi, varsinkin jos on laittanut jauhelihan sekaan tarpeeksi mausteita. Tosin, jos inhoaa kaalia, niin sitten en kyllä suosittele.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s