Home

Mihinkäs se viikko taas menikään..?

01.10.2010

Joko se on jälleen perjantai? Uskomatonta.

Luokkakokous oli hauska, mutta nyt haluaisin rauhoittaa elämääni ennen joulukuun tutkijakoulua. Syyskuussa oli joka viikonlopulle ohjelmaa, ja koska ohjelmat sisälsivät alkoholia runsain mitoin, niin ruokailutkin menivät penkin alle ja liikunta jäi liian vähälle. Tällä hetkellä olo on kuin milläkin ränsistyneellä bileprinsessalla. Katkolle, kiitos!

No saa nähdä mitä tämä viikonloppu tuo tullessaan. Olen lupautunut lähtemään sukulaisnaisten kanssa Tampereelle teatterimatkalle. Viivymme kaupungissa yhden yön ja matkaan sisältyy teatterin lisäksi ruokailu jossain tyyriissä paikassa ja luultavasti jotain iltakarkelointia. Olen kuitenkin positiivisella mielellä sen suhteen, että sunnuntaiaamuna pääsen nauttimaan hotelliaamiasesta ilman krapulaa! Se olisi sitten ensimmäinen sunnuntai kuukauteen, kun en kärsisi jysäristä. Voi helvata, mikä deeku olen.. Pariin viime viikkoon en kylläkään ole juonut arki-iltoisin mitään alkoholia, kun olen tiennyt, että viikonloppuna sitä taas saa, eikä olisi kyllä oikein maistunutkaan. Loka-marraskuun voin toivottavasti viettää visusti omassa kodissani ilman sosiaalisia juopumisvelvoitteita!

Keskiviikkona sairastin jonkin ihmeellisen pikaflunssan. Heräsin aamulla 12 tunnin yöunien jälkeen, lihaksia särki, päätä särki ja väsytti ihan kauheasti. Ilmoitin töihin, että olen sairaana, ja jatkoin uniani vielä parin tunnin ajan. Koko päivän löhösin sängyssä ja illalla simahdin silti yhdeksältä (siis olin ollut herellä 10 tuntia!). Seuraavana aamuna heräsin jälleen 10 tunnin yöunien jälkeen, mutta oikein pirteänä ja terveenä.

Viikolla vietettiin miehen synttäreitä. Leivoin syntisen hyvää bostonkakkua, jonka päällä oli tosca-kuorrutus. Voi sitä voin ja sokerin määrää! No se on onneksi jo syöty. Kuten yllä mainitsin, niin ruokavalioni ei ole ollut siitä terveellisimmästä päästä tässä kuussa (alkukuu atkinssia, loppukuu sokeriörvellystä). Olen aivan hukassa, mutta jotenkin kaiken tämän keskellä kuitenkin suhteellisen tyynenä. Stressi lisääntyy päivä päivältä, sillä väitöspäivä lähenee vääjäämättä. Hirveästi hommaa tekemättä, niin vähän aikaa. Lomallekin tekisi mieli. Nyt on turha yrittää laihduttaa, missioni onkin lihomisen estäminen. Nykyinen kilomäärä kelvatkoon mutta lisää en huolisi.

Kohta pääsee onneksi taas viikonlopun viettoon. Taidan töiden jälkeen hakea energiaa lenkkipolulta,  jotenkin ei kollektiivinen haara-perus-askel-polvi houkuttele.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s