Home

Pyöräilyä, pizzaa ja pohdintoja

20.05.2010

Huonosti nukutut yöt jatkuvat. Plaah. Jotenkin masentavaa haukotella heräämisestä lähtien läpi koko päivän, kunnes saa jälleen mennä nukkumaan. Eilen olin töiden jälkeen kuitenkin sen verran virkeä, että lähdettiin miehen kanssa polkupyöräilemään. Poljettiin Säynätsaloon ja takaisin. Reitti oli tosi kiva ja sää vallan ihana. Ikävää oli ainoastaan se, että alamäissä meinasi olla silmät täynnä kirvoja. Onneksi oli aurinkolasit päässä. Ei muistettu ottaa rahaa mukaan, niin ei voitu käydä jäätelöllä.

Molemmilla oli kauhea nälkä jo lenkille lähtiessä. Kun päästiin kotiin, niin päätettiin tilata pizzat. Mun pizzassa oli kebab, jauhelina, sipuli ja paprika. Söin 3/4 pizzaa. Puolikaskin olisi riittänyt ihan hyvin, mutta sitten katsoin sitä jäljellä olevaa puolikasta ja ajattelin, että en kyllä raaski poiskaan laittaa, enkä halua syödä kahtena päivänä peräkkäin pitsaa. Söin sitten vielä pari slicea ja jätin kaksi viimeistä viipaletta miehelle, joka oli jo syönyt oman pitsansa.

Mulla ei nyt tunnu olevan sellaista laihtumisen tahtoa. Olen viime päivinä ajatellut asioita ja tullut siihen tulokseen, että minun pitäisi hyväksyä itseni tällaisena, kuin olen. Olen kuitenkin vain lievästi ylipainoinen, minulla on hyvä fyysinen kunto eikä minulla ole mitään sairauksia. Minulla ei oikeastaan ole mitään tarvetta laihduttaa. Jos pursuilevat makkarat harmittaa, niin kaupasta saa isompia vaatteita. Tosin mahdun tällä hetkellä usempiin vaatteisiini ihan hyvin. Tietysti kesää ajatellen olisi mukavaa voida käyttää biksuja, mutta oikeasti, kuka muka huomaa painanko 80 vai 85 kiloa? Kuka muka viitsii edes pohtia sitä, paljonko minä painan? Ja tokihan minä voin käyttää bikineitä nytkin, jos vain haluan.

Minusta tuntuu tällä hetkellä, etten kaipaa laihdutuskuuria. Tahdon liikkua monipuolisesti ja syödä normaalisti. Terveellisesti tosin. Pidän terveellisestä ruuasta ja kammoan läskilihoja (no pekoni on eri asia…). Mutta haluan myös syödä pitsaa silloin tällöin, tai nautiskella jäätelötötterön jos siltä tuntuu.  Käytännössä mikään ei muutu nykyiseen verrattuna. Ainoastaan luovun itselleni asettamista säännöistä, jotka eivät näytä tekevän muuta, kuin ahdistavan ja stressaavan minua. Kesästäni taitaa tulla sen verran stressaava työasioien puolesta, etten kaipaa mitään ylimääräistä stressiä. Huom! Tämä ei ole mikään lupa alkaa velttoilla ja lihoa. Liikunta pysyy elämässäni varmasti, sillä pidän liikkumisesta ja sen tuomasta hyvästä olosta. En myöskään aio kurvata joka päivä karkkikaupan kautta kotiin. En oikeastaan nykyään enää edes pidä karkista. Muutama karkki maistuu hyvältä, mutta sen jälkeen en saa enää mitään kiksejä. Ruokailut sujukoot jatkossakin kiloklubin palluroiden mukaan.

Loppuun vielä Wagnerin viisautta, klikkaamalla saa isommaksi (napattu hesarin nettisivuilta):

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s