Home

Projekti Väitöskirja

22.01.2010

En tiedä, kiinnostaako ketään lukea tätä postausta, mutta olen jo pidemmän aikaa ajatellut kertovani opinnoistani.

Lukion jälkeen hain biologian yhteishaussa viiteen yliopistoon mutta en päässyt niistä yhteenkään. Suoranainen välivuosi ei inspiroinut, joten hakeuduin Jyväskylän avoimeen yliopistoon ja Korpilahden Alkio-opistoon. Vuoden aikana suoritin biologian approbaturin sekä yliopistossa vaadittavat ruotsin- ja englanninkurssit. Lisäksi opiskelin kaikkea muuta hauskaa, jotta saisin tarpeeksi opintoviikkoja opintotukea varten. Keväällä kävin uusimassa ylppäreiden reaalikokeen, sillä en ollut tyytyväinen kirjoittamaani E:hen. Ja ällän sain. Samana keväänä hain uudelleen biologian yhteishaussa, ensimmäisenä vaihtoehtona Jyväskylän yliopisto. Pääsin sisään ja olisin päässyt myös muihin yhteishaun yliopistoihin. Olen usein pohtinut teinkö tyhmästi kun valitsin Jyväskylän ykköseksi, enkä Helsinkiä tai Turkua.

Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta

Opintoni sisälsivät ensimmäisinä vuosina lähinnä kemiaa ja biokemiaa, joista mielipiteeni oli EVVK. Opiskelumotivaatio oli lähellä nollaa ja tenteistä menin rimaa hipoen läpi. Alan vaihto kävi mielessä usein. Onneksi kolmas vuosi toi mukanaan mieluisia labrakursseja. Olin valinnut pääaineekseni solubiologian jo ensimmäisen opintovuoden keväällä, mutta vasta 3. vuonna pääsin aineen syventäville kursseille mukaan. Soluviljelykurssi, Elektronimikroskopian kurssi, Solubiologian erikoiskurssi jne… Opiskelumotivaatio alkoi jälleen löytyä.

Solujen värjäystä fluoresoivilla merkkiaineilla: Punaisella aktiini, vihreällä mikrotubulukset, sinisellä tuman kromatiini

Neljäntenä vuonna keskityin gradun tekoon. Pääsin laitoksemme professorin tutkimusryhmään tekemään proteiinikristallografiaa, mikä tuntui heti omalta alalta. Menetelmän ideana on kiteyttää proteiini, ja määrittää kiteestä röntgensäteilyn avulla proteiinin 3D-rakenne. Proteiinien rakenteiden tunteminen on tärkeää esim. lääkekehityksessä.

Kiteestä määritetty elektronitiheys (sininen verkko), jonka sisään rakennetaan aminohapposivuketjut

Gradun jälkeen hain väitöskirjapaikkaa samalta proffalta, mutta en saanut. Tämän voisin sanoa olleen varsinainen onnenpotku, sillä pääsin jatko-opiskelijaksi ”laskennallisen lääkekehityksen tutkimusryhmään”. Graduni oli ollut loistava pohjustus uutta työtäni varten, joka käyttää proteiinirakenteita työkaluna.

Väitöskirjatyöni koostuu osaksi laskennallisista menetelmistä ja osaksi kokeellisista menetelmistä. Olen saanut kehittää osaamistani haluamaani suuntaan, mistä suuri kiitos ohjaajalleni joka on yrittänyt keksiä minulle sopivia projekteja. Pääasiassa tutkin pienmolekyylien sitoutumista entsyymeihin (entsyymit ovat proteiineja). Entsyymeihin sitoutuvia pienmolekyylejä sanotaan inhibiittoreiksi tai substraateiksi, riippuen siitä estävätkö vai edistävätkö pienmolekyylit entsyymin toimintaa.

Kuvassa harmaan proteiinin pinnalla olevaan uraan on laskennallisesti telakoitu useita pienmolekyylejä

Olen tehnyt väikkäriä jo kolme vuotta. Kesällä minun pitää aloittaa varsinaisen väitöskirjan kirjoittaminen. Väitöskirjaa varten pitää saada julkaistua kansainvälisissä tiedelehdissä neljä tutkimusartikkelia. Tänä keväällä luultavasti saan kaksi julkaistua. Loput kaksi tulevat toivottavasti syksyn aikana. Väitöskirjan jälkeen toivoisin löytäväni työpaikan Suomesta, lääketeollisuuden parista.

Kuvat täältä, täältä, täältä ja täältä

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s